*

MannaPellikka

Naiset ja lapset ensin heikoille jäille


Pääkaupungin Turvakoti ry. on jo vuoden verran etsinyt toiminnalleen uusia tiloja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tarve on 14:lle perhepaikalle sekä hallintotiloille piha-alueineen.
Vuosittain ilman tarvitsemaansa turvakotipaikkaa jää pelkästään Helsingissä n.500 aikuista ja 250 lasta. Koko maassa turvakotipaikkoja on vain reilu sata. Uskomatonta kyllä, näin on tässä turmiolan tommien ja hankeen ajettujen  perheiden maassa, jossa 20 naista vuosittain kuolee lähisuhdeväkivallan uhrina.

Turvakotipaikkojen vakiintunut vähäisyys kertoo omaa karua kieltään jo kantasuomalaisten naisten ja lasten oikeuksiin kohdistuvista arvovalinnoista. Mikä onkaan tilanne sitten, kun turvapaikkaa hakevien, näiden lähinnä nuorten miesten, perheitä aletaan yhdistää ja naisia ja lapsia virtaa tänne maista, joissa naisten ihmisoikeudet ovat vitsi ja heidän kohtelunsa kotona kulttuuriinsa kasvaneiden miesten taholta sen mukaista? Myös seka-avioliitot yleistynevät. Uskonnolliskulttuurisia sisäistettyjä uskomuksia ja tapoja ei noin vain muuteta verrattain lyhyillä kotouttamiskursseilla.
Erityisesti Helsingin kaupungin osalta ihmettelen, mistä ovat tilat ja varat nopealla aikataululla löytyneet esimerkiksi lukuisille vastaanottokeskuksille, mutta ei turvakodille?

On oikein ja kohtuullista, että kunnat ja kaupungit auttavat ulkomailta tulevia hädänalaisia, mutta se ei kilpeä kiillota jos ne jättävät jonkin pääasiassa naisista ja lapsista koostuvan ryhmän vaille suojaa. 
Asioissa, joissa lasten turvallisuus ja tulevaisuudennäkymät ovat kysymyksessä, ei saisi olla lainkaan epäselvyyttä etusijajärjestyksestä rahan ja tilojen jakoa mietittäessä. Paljon puhuva, aiempi esimerkki nihkeilystä on Lastensairaala. Yleisen oikeustajun mukaan tällaisia hankkeita ei pitäisi joutua rahoittamaan kansalaiskeräyksellä eikä säätiöiden ja yksityisten ihmisten lahjoituksilla jopa siinä määrin, että edes seinät saadaan pystyyn.

On oikeastaan aika hämmästyttävää, että Pääkaupungin turvakodin toimintamuoto on sen perustamisesta lähtien, vuodesta 1979 ollut yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö. On ollutkin jo korkea aika sille, että tänä vuonna voimaan tulleen lain mukaan lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneilla on subjektiivinen oikeus turvakotipaikkaan ja että turvakotien rahoitus on siirretty valtion vastuulle. Tästä huolimatta turvakodit saivat tälle vuodelle vain naurettavan 8 miljoonan euron määrärahan, joka ei riitä edes yhteen paikkaan.
Kun ihmisille on lakiin kirjattu jokin oikeus, miten on mahdollista että oikeuden toteutumista ei taata sen tarvitsemin todellisin resurssein?  Lain kirjain jää silloin vain kauniiksi aikomukseksi, muruksi pöydän alla. 
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat